Usein meiltä lakimiehiltä kysytään, kannattaako testamenttia tehdä. Kysymykseen ei tietenkään ole patenttivastausta eikä vastaaminen ylipäänsä ole mahdollista ilman, että esittää ensin aika monta tarkentavaa kysymystä kysyjälle koskien muun muassa hänen elämäntilannettaan, perhettään, omaisuuttaan ja mahdollisten perillisten elämäntilannetta (missä kohtaa kysyjä todennäköisesti alkaa jo mielessään manailla, miksi lakimieheltä ei saa koskaan yksinkertaiseen kysymykseen yksinkertaista vastausta, siis jotain muuta kun sitä ”toisaalta – toisaalta” -saivartelua).
Mahdollisia syitä laatia testamentti on monia, koska testamentilla voi vaikuttaa moneen asiaan. Yleensä on hyvä lähteä liikkeelle siitä, mitä omalle omaisuudelle todennäköisimmin tapahtuu ilman testamenttia. Kun on palauttanut mieleensä perimysjärjestyksen ja soveltanut sitä omaan tilanteeseensa, voi alkaa pohtia, vastaako lopputulos omaa tahtoa edes likimain.
Yksi hyvä syy testamentin laatimiseen on oman avio- tai avopuolison aseman turvaaminen: jos itsellä on lapsia tai lapsenlapsia eli rintaperillisiä, aviopuoli ei ole perillisasemassa. Sen sijaan aviopuolisoa turvataan perintökaaressa niin sanotuilla lesken suojasäännöksillä: oikeudella pitää jakamattomana hallinnassaan koko jäämistö tai vähintäänkin yhteinen koti irtaimistoineen, ellei lesken omaisuuteen kuulu vastaavaa omaa asuntoa. Lesken suojasäännökseen perustuva oikeus on siis ainoastaan hallintaoikeus, ei omistusoikeus, joka menee näissä tilanteissa vainajan rintaperillisille. Aviopuolison kohdalla kannattaa muistaa perintöverotuksen puolisovähennys, jonka määrä on tällä hetkellä 90 000 euroa. Koska perintöverotuksen alaraja kaikkien perintöjen kohdalla on 20 000 euroa, omalle aviopuolisolle voi testamentata verovapaasti omaisuutta 110 000 euron arvosta.
Jos elää avoliitossa, on hyvä huomioida, ettei avopuolisolla ole suoraan lain nojalla vastaava hallintaoikeutta yhteiseen kotiin. Mikäli haluaa varmistaa, että avopuoliso voi jäädä asumaan yhteiseen asuntoon, asia täytyy määrätä testamentissa. Avopuoliso ei myöskään missään tilanteessa ole lain nojalla perillisasemassa – toisin kuin aviopuoliso, joka on ainoa perillinen, mikäli vainajalla ei ollut rintaperillisiä. Perintöverotuksessa avopuoliso kuuluu korkeampaan II veroluokkaan, mikäli avopari ei ole ollut aikaisemmin avioliitossa eikä myöskään yhteisiä lapsia ole. Perintöveroa maksetaan tällöin 19 % – 33 % riippuen verotettavan osuuden arvosta. Myöskään 90 000 euron puolisovähennys ei koske avoleskeä.